Runo
J. Karjalainen
Kun sinut näin
olin kääntää sivua.
Olit niin hienon ja taiteellisen näköinen että
pelkäsin sinua.
Kuin lumottuna kuitenkin sua
katselemaan jäin.
Ja ihmetellen sua vieläkin
tavailen näin.
refren':
Olet runoni
vaikea ymmärtää.
Olet niin kaunis että
tahtoisin yrittää.
Ei mulla koskaan ole ollut mikään
kovin hyvä lukupää.
Usein hyvä kirjakin multa
puoliväliin jää.
Mut lukemista sun en
tahdo lopettaa.
En vaikka koville se kyllä
joskus ottaa, kun.
Sanot yhtä,
tarkoitat toista.
Merkitset kolmatta.
Etkä, edes odota että
pysyisin perässä.
Olet runoni
vaikea ymmärtää
Tehtävä tää,
mua alkaa miellyttää.
Aikeesi sun
pikkuhiljaa selviää.
Alusta loppuun,
uudestaan ja uudestaan.
Mulla on aikaa,
sua lukea saan.
refren' (2x)